Old English · verb
mistyhtan
- Part of speech
- verb
- Verb class
- weak class 1
- IPA
- /misˈtyx.tɑn/[misˈtyç.tɑn]
- Syllables
- mis · ˈtyx · tɑn (3 syllables)
- Modern English
- dissuade
Meaning
-
to dissuade
Conjugation
| Present | Past | |
|---|---|---|
| Indicative | ||
| 1st singular | mistyhte | mistyhte |
| 2nd singular | mistyhtestmistyhstmistyhtst | mistyhtest |
| 3rd singular | mistyhteþmistyht | mistyhte |
| Plural | mistyhtaþ | mistyhton |
| Subjunctive | ||
| Singular | mistyhte | mistyhte |
| Plural | mistyhten | mistyhten |
| Form | |
|---|---|
| Infinitive | mistyhtan |
| Inflected infinitive | mistyhtenne |
| Imperative singular | mistyht |
| Imperative plural | mistyhtaþ |
| Present participle | mistyhtende |
| Past participle | mistyhted |
All forms (13)
Etymology
Equivalent to mis- + tyhtan.
Source: Wiktionary, CC BY-SA 4.0 · en.wiktionary.org/wiki/mistyhtan · CC BY-SA 4.0 licence · Attribution